Sydän uhkailee riutuvaisuuttaan
lupailee hetkiä joita elämämme
elämän haavoista haaveisiin
niihin, joissa voimme edes tänään olla:
viipyä, pysyä, alla sysimustan viimaisen taivaan
Ei turmiollisen hellyyttävää herkkyyttä voi sisimmissään nähdä
ilman että pysähtyy: kaikki, sekä ilma että katse
joissa me katsomme toisiamme sen hetken, joka on meille suotu
Synkissä vesissä maailmassa jossa usein uimme
Tämä on sille pienelle kalaolennolle
jonka saalistin ja se sai sen
pimeän rikkinäisen, pongomaisen rakkauden
sillä ei: minulla muutakaan ollut
Tämä on pelkkä riipivän roikkuva sanankerronta,
jossa julistin ainiaan ulisten ulvoen
minun aikanaan olleeni
Siinä elämän hetkessä, Sinun.
