A szépség romja

Tahdon laupeutta mielellesi, toivon kauneuden rauhaa ympärillesi

Olen vain, rösö karuinen totuuden siemen

Voit antaa minun odottaa, pitkäänkin........

Olen edelleen täällä.

Sydämeni riivattu, jonka Saatan alleni

tuntuu kuin, oisin heivannut tuon aikanaan

sille itselleen...

Mikäli suinkin tahdot, vannon, etten lähde ikinä-koskaan

Aseta suloiset huulesi, minne ikinä tahdotkaan, ja silti vannon:

Olen kanssasi – miten tahdot

Aika parantaa aidosti, aivan kaiken, kaikkeuden

Sinä olet aika

Kaikki tulee olemaan hyvin

ja Sinun on aika, aika voida hyvin...

Psst... Minun on aika, aika voida hyvin. Yksin, ilman kuormia turhia. Hyvästi.

Emme mekään koskaan olleet

Ja hänen reppunsa kaareutui lähtöportin läheisellä penkillä.

Eikä ainuttakaan palaa ollut rakkautta eväänä, karskeja karheita vaatimuksia ujutti hän paitani alle.

Pussasi vain ensihuumassa, ja nusaisi muutoin vaan.
Piikkisielu puristavainen, vain tyhjän hetken olit, kanssani oleva nainen.

Ehkä matkustan Portugaliin.

Juuri Puinen

Puut yllä kauneuden, taipuvat
lailla ikävän tuskan
Olethan minulle julman lempeä
ojentavainen, elämäni nainen

Sillä olenhan pysyvä herkkyys
sinulle, rakkauden vuotavainen
pulppuava lähde ikuinen,
kunhan olet parantavan
pantava lääke sieluni kivulle

Taipuu oksat alla vahvan
tuulen, katsotaan tulevaan,
lähitähtemme nousuun,
onko aamusumumme ainiaan
yhteinen