En valinnut syntymää en kuolemaa,
vaikka toista niistä sydäntäni niistäen yritin
En valinnut nisiä itsessäni roikkuvaisia
sielunmaidonjuottajaa, jonka sieluinen koti
takiaisten täyttämä haudunmaa
ylläni on villapaita
ja niin olen väärässä paikassa
kuten: aina
Se jokin asia, yhtä pitkälti kiinni pysyväisyydessä
kuin syksyiset kuolevaiset lakastuneet lehdet
Ihmistuska puhaltelee kuin tuulinen kusisateinen sää
Himot ja homot vielä, turhan lähellä, apinalajin kevätpäivää
Runnottuja runoja tyhjyyden keskeltä, täyttymättömästä surullisuuden hivelemästä ihmissielusta, tulkittuna tälle kielelle, jota suomeksi kutsutaan. Runous on vuotava haava sielussa, ja kirjoittaminen ainoastaan sen laastari.
tiistai 26. huhtikuuta 2016
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Aikuisiän tuttipullo
Ukottoman
ukkosen, yleisen paheksunnan valheilla
tukahduttama virasto-Suomen
maa
Kapitalismipullan väliin
nussittu pala kuollutta lehmää,
kaikki mitä on ympärillä
sitä mitä enemmän
sitä enemmän
ja elämän juomalasi
täyttyy absurdismilla
teoilla, joiden merkitys on ainoastaan
tekijöissä
ja jos se pieni riutuva
osuus minuutta, tahtoisi toimia,
ehken olisi toisille niin toimeton
defenssit, argumentit,
syytökset – niistä on pienet ihmiset tehty
tyhjyyden kasvoton
leipäpöytä, otan kasvokuvan käsikarvojen välistä,
sillä
pintapuolisesti leivottu tuomio, on se
mitä
päälliköt päältä syöttävät
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Haistappa yksilökunnan kiusa: piusa
Galaktinen pikkuapina
roikuskelee ja kuseskelee elämäänsä
elämän elämättömän laidalla
apua ei anneta, ennen kuin
olet puoliksi haudassa + naru kaulassa
kuin kontrollifriikki läheisriippuvainen äiti
yhteiskunta joka vain omin ehdoinsa tukee
on kaikkea muuta, kuin toimiva ja hyvinvoiva
suorastaan paskainen henkinen sikolätti
ja sielu joka kuoriutuu, kuoriutuu riutumuksestaan
yksilökunta opetti minulle, häikeällä kivulla
kannattaa pitää huoli vain omasta
henkisestä takamuksestaan
Haluan vielä lähettää terveisiä:
Suomi hukkukoon vaikka omaan
sekä varsinkin minun kivun paskaan!
Vaivoin että vaivoin pääsin ansasta
johon en halua enää ikinä-koskaan palata
roikuskelee ja kuseskelee elämäänsä
elämän elämättömän laidalla
apua ei anneta, ennen kuin
olet puoliksi haudassa + naru kaulassa
kuin kontrollifriikki läheisriippuvainen äiti
yhteiskunta joka vain omin ehdoinsa tukee
on kaikkea muuta, kuin toimiva ja hyvinvoiva
suorastaan paskainen henkinen sikolätti
ja sielu joka kuoriutuu, kuoriutuu riutumuksestaan
yksilökunta opetti minulle, häikeällä kivulla
kannattaa pitää huoli vain omasta
henkisestä takamuksestaan
Haluan vielä lähettää terveisiä:
Suomi hukkukoon vaikka omaan
sekä varsinkin minun kivun paskaan!
Vaivoin että vaivoin pääsin ansasta
johon en halua enää ikinä-koskaan palata
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Lukoton avain
Puristeisen
raaistuneen tähden pelokkaat tirskahdukset
häilyvyydessä
avaruuden poikkimaailmaisten
äännähdyksiä
koitin etsiä syövereistäni, tunteiden selkkauksia
ilmaisukanavien
tulliporteilla, eikä mikään päässyt kertomaan
mielen eläintarhaan lukitusta, lukkiutusta kuin hämähäkin verkkoset
ja kaikki mitä koitin,
koitin kertoa ja sillä koskettaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)