Juhann...haikeus

Ei kiinnosta juhannusheilat
kun tasan yhdestä henkilöstä
on sekaisin aivokemiat
Ja ei, en ole itse itseäni sekoittanut

Kuin täyskaatuneet keilat, yksinäisyys kolisee iltaisin
Yksin
Käperryn itseeni
on sinun kaipauksesta, sieluni kipeäni
täynnä raskasta rakasta turhautumista
mieli jälleen pullollaan
ja yritän huuhtoa ikävän tuskaa
vaikka pullo kerrallaan...

Ikäväni haavaan
ainoa laastari, olisi sinun näkemisesi
Joten toivottavasti viel' näemme
ja yhdessä juttelemme tutustumme olemme
sillä välin ja sen aikaa
hassu odottava kaipaus pursuileepi sielustain

Aamukuinen odotuksen pisara

Saavutanko sinua koskaan
ennen syksyä
jolloin mieli- & ilma-ala
kääntyvät kohti: loskaan

Purppurainen taivas
epävarmuuden jakaa kanssani
olisitpa vielä joskus
minun iänikuinen hetkeni
yhdessä
kaksi silmää, jotka kaipaavat toisiaan
sulkeutunein luovien silm'luomien alla

En voi tietää, voitko tietää
kohtaavatko
galaktisen pyöreiset tähtemme
yhdessä
aamuisin, jonka näkee ajassa vieriväisessä
vielä........
jokin aamu

YDINMESSÄ

Aamulla mietin, kunnes heräsin
jos sanelehdin hoitajalle satunaiselle:

mun puolesta koko ihmislaji 
sais liekehtiä unholaan
vaikka maan ytimessä
niin eikö siitä 
saisi edes silmäkulma kastua
vaikka sitten vain 
ihan itseään varten

mutta hoitoihmisten mielet
lätkivät sinun sielusi kipuun
masennuksen tarraa
joka pysymättömästi valuu kohti pohjaa
kuin huomionkaipuu tyhjään ihmisriepuun

eivätkä he ulkopuolelta näe
minun ytimeeni