katso kuinka olemme osa ihmiselämän käsikirjoitusta
pienen kärsimyksen naulalla iskettynä suoraan rintakehään
puhki konkreettisen sielun, vertavaluvan paistettavan lihaksen
tunne-elämäni joutuu tiputukseen, otetaan lukua kymmeneen
baareissa makaan paareilla ja rääkäisen huudon vajaan
ole minulle minun mörfiini
mörköinen turkoosi pieni rakkauteni
revi irti käteni pienin hämyilevin hampainesi
ostan ne sitten takaisin, vaikka lähikaupan alennuslihatiskiltä
häkeltää purppurataivas ja selät vasten kulunutta patjaa
ilman sinua - en tahtoisi
olla olemassa ollenkaan
pieni hiljaisuus kuuluu toisinaan
ihmiselämässä aikoihin loputtomiin
