Yksinään on vaikea nojata tyhjyyteen
väsynein käsin
tahria tyhjää taulupohjaa vailla inspiraatiota
Ottaa valokuvia
pimeässä ilman salamaa
odottaen ukonilmalla
radiotornissa rautakanki kädessä
salamaa iskevää ja
pudottavaa
Kuolema sykkii
yhdessä elämän kanssa pitkin ihoa
kaksi asiaa joista
ei voi kumpaakaan toisistaan erottaa
joskus hetkittäin,
tämän yöhön painuvan ja päivään nousevan taivaan alla
on
itsestäänselvyyden vastakohtia siitä; mitkä ovat ja kuuluvat
yhteen
Narisevat
metallipyörät vasten staattisia vuoristoradan kiskoja
piukea korkki
cola-pullossa, vasten lasia, pitääkseen sisältönsä
hopeinen haarukka ja
veitsi maakaamassa yhdessä, tyhjäksi syödyllä lautasella
ilmapallona
folioisena, pitää sisällään hekottelevan helium-epäilyksen
joka kohoaa
korkeuksiin, kunnes yhteinen matka on leijunut loppuunsa
Aikanaan mennään
ja tavataan, tavataan elämää kuin aapista
jos ei lukeminen
kiinnosta, on silti jäljellä olemassaolo, tuo tajunnan lihallistuma
ja kenen seuraan sen
antaakaan
