Tiedosta hiekkaa, tee
tiedosta hiekkaa, ota se hienoin siitä
Lasketa sillä mäkeä,
siivilöi, huuhdo kuten kultaa, mutta älä rakastu
Onhan se hassua, lukea
yleinen valhe paperilta tai ruudulta
määkiä laumassa, aivot
rakentuneet pakotetusta napanöyhdästä
Mutta keskinkertaisissa
ryhmissähän me viisaita olemme
Ymmärrys laajenee kuin veri
paisuvaiskudoksessa
Pelkkä aivoton kiima
sanelee yhteisen tavan toimia,
romahtavat kahvikupit,
törmäävät vouhkot vuohet,
ajatuksilla on taas
talvikeli ja kesärenkaat alla: aina sama kaava
Sisälukutaito,
mediakritiikki, tiedon siivilöinti – mitä tästä sitten opimme?
Mitättömyyden hyve Suomi-neidon lautaselta: kyllähän sen syö,
kun ei tässä ole mitään
muutakaan. Jos eivät toiset anna, lienee pakko itse
luoda. Lumisia kylmiä
totuuksia, padota ne kinoksiin, toivoa
että joku ymmärtää sen
määrän.
