Ihmistuulissa, vältellen pahanilmanlintuja
Kuljeskellen eteenpäin, ihmisperkeleiden polttamana
Rukousraunioille punon kiikkerän jatkon elämälleni
Sisäisesti sairaaseen neitoon synnyin yhtä sairaasta naisesta
Tullaan ja kadotaan, eikä ole velvollisuuksia tai tarvetta jäädä, tänne ollenkaan
Haudattuina balsamoituina kirotut menneisyyden traumat – on aika antaa olla.
Markkinointirattaista kuuluu tekotarpeiden vääristynyt parkuva huuto:
"Tarvitsen huomiosi! Ota minut!"
Pelonlietsonnan kuulutuksillekin ummistan sieluni, sillä:
Olen väsynyt sairastamaan
Monta vuotta tämän yksilökunnan kylmillä lattioilla maanneena,
on aika nousta. Nousta, ja miettiä uudet suunnat, kunnes
joskus aikanaan sittten vihdoin totean: "Terve!"
