tiistai 9. helmikuuta 2016

Minne minä nousin?

Tiesitkö kuinka rakkaus
paketointi arvaamaton repii irti
sen mitä emme koskaan yhdessä edes avannneet

Polttaa sormenpäitä, ääripäitä

Hetki tuijotetaan yksinäisyydessä ja ollaan yksin
tyhjiä lyhtyjä olkaamme hetki toisensa jälkeen
jälkiin susien ja karhujen

Luonto joka kukkuu, kähisee ja rämisee
aamuiset seitit häkkien hämähäkkisten

Ollaan hiljaa äärellä lahjan
lahjan jota voidaan olla koskematta, avaamatta

Peläten sisältöä
toista niin sytyttävää
sielujen mielipuolisuukisen eksyvää karnevaalia

Ei tässä ollut äänestysoikeutta

Synkkä musta ihmisperkeleiden repimä sieluni
kaikessa kärheydessään möykkyisenä aitona, oli ainoa
mitä minulla oli sinulle tarjota